Pitkältihän tämän testamentaarisen esityksen olemassaolon tarkoitus oli listailla ja kommentoida hankkimiani musiikkitallenteita. Jossain vaiheessa elämän otettua yliotteen kommentointi jäi vähäisemmäksi, kunnes kai loppui kokonaan. Silloin jäljelle jäivät vain listat, jotka nekin olen suosiolla unohtanut kituliaan ylösnousemuksen jälkeen. Yritetään silti edes jossain määrin palata perinteisiin, ehkäpä ne kommentitkin – uskallanko toivoa: arviot? – joskus palaavat. Joten: tässä levyhankinnat kesä–elokuulta 2010, hankintajärejstyksessä. Määrä on varsin kohtuullinen verrattuna esimerkiksi vuotta aiempaan, jolloin kai kesäkuun kymmenenteen mennessä oli ostoksia yhtä paljon kuin koko tänä kesänä. (Neljä ensimmäistä ovat ysien luokkaretkeltä Levykauppa Äxään.)

Pink Floyd: Obscured by Clouds (cd 1972)
Pharoah Sanders: Thembi (cd 1971)
John Coltrane: Kulu Sé Mama (cd 1965)
Keijo & Jukka: s/t (mc 2010)
Comus: Song to Comus (2cd 2005)
Miles Davis: Sketches of Spain (cd 1960)
Spjirath: 8 Bit Namd Hash (mc 2010)
Syd Barret: The Madcap Laughs (cd 1970)
v/a: Blaxplosion. A Collection of Classic Funk (2cd 2001)
Yngve Guddal & Roger T. Matte: Genesis for Two Grand Pianos: vol.1&2 (2cd 2009)
Kaj Chydenius: Kauneimmat rakkauslaulut & Työväen laulut (2cd 2009)
v/a: Vapuksi kotiin. 20 vappu-suosikkia (cd 2010)
Vesa-Matti Loiri: Vesku Helismaasta (cd 1977)
Mike Oldfield: The Platinum Collection (3cd 2006)
Mike Oldfield: Voyager (cd 1996)
Mike Oldfield: The Songs of Distant Earth (cd 1994)
Mothers of Invention: ‘Tis The Seasons to Be Jelly. Live in Sweden 1967 (cd 1991)
King Crimson: Live at The Shepherds Bush Empire, London, 1996 (2cd 2008)
Grey Park: Wet Amen (cdr 2010)
Paul Giovanni: The Wicker Man. The Original Soundtrack Album (cd 2002)
HDML: Singing of Faces (3″cdr 2010)
Canyon: Fever (cdr 2008)
Color Rabbit: Awarenessness (cdr 2009)
Keijo & Jarmo: Talkin Bout Death Past Gone (cdr 2010)
Dora Bleu: Earthly Bombs (cdr 2010)
Renato Ciunfrini & Bob Marsh: Rosa (cdr 2010)
Fougou: Reversed Dreams of This Nature (cdr 2010)
Book of Shadows: Prayer Wheel (cdr 2010)
King Crimson: Live at Summit Studios, 1972 (cd 2000)
Travis & Fripp: Thread (cd 2008)

---

Posted by Jaakob on September 1st, 2010 :: Filed under Uncategorized

---

Minä olen mies ilman päämääriä
vailla ystäviä, täysin kykenemätön
Saamaan elantonsa, ei muutu
Nuoremmaksi, paossa oikeudenmukaista kohtaloa.
Yksinäinen, huonosti puettu, mitä sitten?
Keskiyöllä valmistan itselleni kannullisen
Kuumaa valkoviiniä ja kardemummansiemeniä.
Repeytyneessä harmaassa puvussa ja vanhassa baskerissa,
Istun pimeässä kirjoittamassa runoja,
Piirrän alastonkuvia vääntyneisiin marginaaleihin,
Parittelen kuusitoistavuotiaitten
kuvitelmieni nymfomaanien kanssa.

(suom. J. K.)

---

Posted by Jaakob on August 23rd, 2010 :: Filed under Uncategorized

---

Grey Park: Wet Amen (Luovaja lvjcdr021, cdr)

Ilmestynyt, hintaa neljä euroa, saa tilata.

Luovaja.com

---

Posted by Jaakob on August 8th, 2010 :: Filed under Uncategorized

---

Hamina Tattoo on mielenkiintoinen tapahtuma. Joka toinen vuosi järjestettävä ”International Military Music Event” on tällä hetkellä käynnissä kymmenettä kertaa. Sotilasmusiikki tarkoittaa tässä yhteydessä sotilaiden – s. o. sotilassoittokuntien – musisointia.

Ensimmäinen kysymys joka kerta Tattoossa on, mistä oikein löytyy pikkukaupungin täyttävä määrä ihmisiä kuuntelemaan sotilassoittokuntia. Ensijärkytyksen jälkeen huomaa, että vastaus on yksinkertainen. Hamina todellakin on pikkukaupunki, eli se täyttyy nopeasti, ja kaikilla pikku perversioilla (siis myös marssimusiikilla) on pienet harrastajapiirinsä ympäri maailmansa; pienistä puroista syntyy ja niin edelleen. Nytkin soittajia on Australiaa ja Turkkia myöten.

Toinen selitys väenpaljoudelle on lähikunnista (l. Kymenlaaksosta, joka nykyään kattaa vain seitsemän kuntaa) paikalle rynnivät ”kesänviettäjät”. Tämän yleisönosan kantavana motiivina ei ole puhallinmusiikki vaan kaikenlainen oheistoiminta, mikä tiivistyy ns. Viihdemakasiinin iltaohjelmissa, joissa Sleepy Sleepersin, Ressu Redfordin ja Popedan kaltaiset ”Military Music Event” -esiintyjät tarjoavat taustahälyä juopuneelle tungokselle.

Hamina Tattoon paras operativiinen idea on tarjota yleisölle perinteisesti päiväsaikaan konsertteja Kesäpuistossa ja Tervasaaressa – ilmaiseksi. Näin muutkin kuin kokoomusta tai keskustaa äänestävät jakkupukuiset rouvat hippuhiprakassa ja punakat miehensä käsipuolessaan pääsevät kuulemaan musiikkia ja jälkikäteen sanomaan osallistuneensa. Ja kyllähän tavallinen rock-kasvatuksen saanut pulliainenkin alkaa siinä pasuunojen pauhussa tajuta, miten sotilassoittokunnan perusidea aidosti on vaikuttavaa. Varsinkin entisaikaan, kun musiikkina kuuli korkeintaan pyykkärimuijien yksinlaulua tai pelimannien sooloviulun vingahteluja, on suuren torvisoittokunnan marssintahtien patetia ollut nostattavaa kuultavaa. Kyllä siinä on noussut patriotismi sekä halu tarttua aseisiin ja lähteä seivästämään vihollista – sehän kai sotilasmarssin perimmäisin tarkoitus.

Toisaalta paljon tehokkaampi aggression nostattaja ovat ne loputtomat valkoisen swingin esitykset, joilla orkesterit osoittavat olevansa ”rentoja” ja ”muuntautumiskykyisiä”. Todellakin: sotilassoittokunta näyttää lopulta olevan yhtä populistinen ja yleisöäkosiskeleva instituutio kuin luterilainen kirkko.

---

Posted by Jaakob on August 5th, 2010 :: Filed under Uncategorized

---

On olemassa yksinkertainen keino todentaa paholaisen olemassaolo (ja sitä kautta jumalan, kuten kaikki pikku ontologit tietävät). Tämä todiste tottelee biologistieteellisessä luokittelussa latinankielistä monikkonimeä tipulidae, suomen kielessä se tunnetaan nimellä vaaksiainen. Suomen eläimet (Weilin+Göös 1985, 4. osa s. 236–237) kertoo lajista muun muassa seuraavaa:

“Vaaksiaiset (Tipulidae) pitkäjalkaisia, rakenteeltaan tyypillisiä sääskiä. Monet lajit ovat hyvin isokokoisia – – Vaaksiaiset ovat sekä lentäessään että liikkuessaan maassa melko hitaita. Pitkät jalat irtoavat helposti, jos niihin tarttuu, ja uhraamalla jalan vaaksiainen voi pelastua vihollisen otteesta. – – Vaaksiaisten suuosat ovat heikosti kehittyneet. – – Isot vaaksiaiset esintyvät yksittäin ja ovat liikkeellä enimmäkseen illalla.”

Mitä teksti ei kerro on, että vaaksiainen on raamatullisesti ilmaistuna iljetys. “Kaikki siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys”, sanoo Kolmas Mooseksen kirja (11:20) ja tarkoittaa tällä eritoten vaaksiaista (todisteeksi riittää vaaksiainen itse).

Kuin tarun vampyyri saapuu vaaksiainen illan hämärtyessä sisään aukinaisesta ikkunasta tai ovesta. Se ei pidä ääntä, kuten vähemmän demonista alkuperää olevat sukulaisensa. Vain hiljainen rapina sen laahatessa honteloa ruumistaan pitkin seinää tai ikkunaa voi sen paljastaa. Vaaksiainen liikkuu luonnottomalla tavalla, mikä entisestään vakuuttaa sen tehtävästä pahuuden sotavoimissa: vaaksiainen ei varsinaisesti lennä, siinä mielessä kuin vaikkapa hyttynen lentää eli määrätietoisesti eteenpäin kauniita ja matemaattisia liikeratoja noudattaen. Ei, vaaksiainen ikään kuin roikkuu ilmassa, se roikottaa epäsuhtaisia raajojaan ja vartaloaan pitkin pintoja ja hilaa itseään esimerkiksi seinää myöten laiskan aaltomaisesti. Ainoastaan uhattua sielua kohden ajelehtiessaan se irtautuu tukipinnan turvasta ja liukuu, yhä laiskanvelttoon tapaansa, kohti; suoraan uhria päin suuntautuvan liikeradan vuoksi vaaksiaisen etäisyyttä on joskus vaikea havaita, kuten sanonta kuuluu, ennen kuin on liian myöhäistä.

Olen näistä asioista päässyt selville kuluneiden parin vuoden aikana, ja viime viikkoina olen saanut myös todisteita vaaksiaisten telepatiaa sivuavista kyvyistä. Ilmeisesti ne ovat saaneet selville minun päässeen niiden jäljille. Jos useaan otteeseen vaaksiainen on ujuttautunut kanssani toilettitiloihin. Toistaiseksi ne ovat tyytyneet tuijottamaan minua oveen kiinnittyen, vaikka yhden kerran eräs niistä ilmestyi lukemani kirjan päälle noin viidentoista sentin päähän kasvoistani. En nähnyt sen liikkuvan, se todellakin ilmestyi.

Toissa iltana valot makuuhuoneeseeni sytyttäessäni huomasin liikettä silmäkulmassani. Hämärän valon luoma eteenpäin vellova varjo paljasti minulle huoneessa olevan pahalaisen. Löin kirkkaat valot päälle, tartuin kirjahyllystä ottamaani kirjaseen aikomuksenani liiskata tuo elämän irvikuva. Vain kerran näin sen vaappuvan lattiaa pyyhkien nojatuolin jalkojen välistä. Se oli kadonnut. Kun olin hyväksynyt epäonnistumiseni, jätin vain lukuvalon päälle ja asetuin makuusijalleni. Puhalsin maassa olevan pölypalleronsilmistäni – ja pysähdyin. Ilmavirran mukana jotain muutakin oli liikahtanut. Siirsin lattialla olevan patjani lakanaa, ja siellä se oli. Vaaksiainen tuijotti ylöspäin minua kammottavat jalkansa äärimmilleen ympärilleen jännittäneenä. En antanut sille toista mahdollisuutta: demonin kohtalona oli liiskautua luovan kirjoittamisen oppaan selkämykseen. Vain lattialle levinneet raajat muistuttivat sen fyysisestä olomuodosta.

Tälläkin hetkelle, tätä kirjoittaessani, kuulen kevyen rapinan kuuluvan tietokonepöytäni alta ja takaa. Tiedän ainakin yhden niistä olevan siellä. Se puolestaan tietää, mitä olen nyt paljastamassa niistä tässä tekstissäni; vaaksiainen lukee sen aivoaalloistani tai ehkä Perkele itse viestittää sille asianlaiden. — Tappakaa ne, tappakaa kaikki vaaksiaiset ennen kuin on liian myöhäistä. Elämä ei ole pyhä, jos se on demonista alkuperää!

---

Posted by Jaakob on July 21st, 2010 :: Filed under Uncategorized

---

“Pakko tehdä työtä on yhtä kuin pakko kuolla, tulla lähemmäksi kuolemaa, joka elämänsä aamu, joka viikko, joka vuosi, ja vain lyhyt, toistuva levähdyksen hetki kivenpyöritysten välillä tuo iloa ja on merkki elämästä. Tai toisinpäin: kiveä pyörittämällä ihminen elää, levähdys vuoren juurella valmistaa ihmistä luopumaan, ja siis kuolemaan.”

(Kirsti Simonsuuri 1994, Ihmiset ja jumalat s. 175, Sisyfos-myytistä.)

---

Posted by Jaakob on July 17th, 2010 :: Filed under Uncategorized

---

Kate Bushin “Running up That Hill” ilmestyi Hounds of Love -albumilla vuonna 1985. Omassa tyylilajissaan kappale on tunnustetusti taidokas teos, myös taloudellisessa mielessä (brittilistan kolmas sija). Laajemmin tarkasteltuna on aikansa lapsi, hyvässä ja pahassa, eikä lopulta erotu 80-luvun alkupuoliskon listamusiikista niin selvästi kuin sen klassikkostatus antaa ymmärtää. Bushin omassa diskografiassakin sillä on “helpon” (accessible) kappaleen maine, mikä tietysti johtuu osaltaan vertailukohdista.

Itselleni “Running up That Hill” kuitenkin on muodostunut erittäin tärkeäksi kappaleeksi, ja täydellisen ulkomusiikillisista syistä johtuen. Ostin Hounds of Loven toukokuussa 2006 (mikä tapaus voidaan lukea täältäkin). Tuolloin elettiin opettajakoulutuksen harjoitteluaikaa. Itse olin harjoittelemassa Keski-Suomessa, nykyinen vaimoni kaakossa. Se oli pisin aikamme erossa siihenastisen seurustelumme aikana (ja sen jälkeenkin tähän kesään mennessä). Kuun alussa olimme peruneet kesäksi suunnitellut häät, koska vaimoni terveys oli saavuttanut kriittisen pisteen; jälkikäteen voitaneen puhua juurikaan liioittelematta hengenvaarasta. Edessä oli sairaalahoito (joka lopulta jäi viiteen tuskaisaan tuntiin ja rajuun sisäiseen heräämiseen), eikä toukokuu ole koskaan ollut yhtä kammottavaa aikaa.

Lienee helppo ymmärtää, että siinä tilanteessa sinänsä yksinkertainen sanoituskin voi tulla tulkituksi tarkan henkilökohtaisella tavalla ja lähes fyysisellä voimalla: “And if I only could, / I’d make a deal with God, / And I’d get him to swap our places.” Paljon on puhuttu – paljon myös tyhjänpäiväistä – popmusiikin parantavasta ja (itse)terapeuttisesta vaikutuksesta kuulijaansa, samaan tapaan kuten nuortenkirjallisuudestakin. Ajatellaan vaikkapa sellaisia dramatisoituja esimerkkejä kuin Brian Enon “By This River” Nano Morettin elokuvassa La stanza del figlio tai Charlie Parkerin “Everything Happens to Me” P. T. Thomésen kirjassa Varjolapsi. Mmolemmissa muuten on kyse lapsen kuolemasta – ja todellakin: popmusiikin tehoa ei pidä unohtaa vain lemmenmurheiden keskellä piehtaroivien avuksi.

Vielä sana “Running up That Hillistä”: Kuten toisestakin saman albumin singlekappaleesta (”The Big Sky”), myös tästä tehtiin aikoinaan hieno musiikkivideo. Yksinkertaisista elementeistä – tanssiva pari harmaissa vaateissaan, suuren ikkunan läpi loistava kalpea (keino)valo, tanssiin rytmisesti osallistuva kamera – muotoutuu musiikin vaivattoman tuntuisen sujuvuuden tavoittava näky, jota hieman turhan oloiset kuvat käytävässä kulkemisesta häiritsevät vain vähän.

---

Posted by Jaakob on July 5th, 2010 :: Filed under Uncategorized

---

“Isoisän ääni oli hiljainen. Hän vaikutti lempeältä, mutta samalla tarkalta ja viisaalta. Hän piti lapsista. Hänellä oli suuri kirjahylly ja hän luki paljon, aina kun voi. Isoäiti ei pitänyt siitä, että isoisä uppoutui kirjoihin, vaan vaati häntä pois kirjan äärestä ja tuskitteli meille lapsille, että kun isoisä aina vaan lukee. Isäni Harryn mielikuva isästään oli juuri se että tämä oli aina kirja kädessä, hänellä oli tapana häipyä ‘tupille’ kirjan kanssa ja siellä hän istui jopa tunteja, jollei kukaan tullut häiritsemään, isoäidin suureksi närkästykseksi.”

(Kirsti Luova 2008, Arvi Luova (1890–1967). Mitä tiedän isoisästäni.)

---

Posted by Jaakob on July 2nd, 2010 :: Filed under Uncategorized

---

“Kaikista niistä kirjallisuusteorioista joita luennoilla tuosta noin vain anteliaasti jakelen typerille, välinpitämättömille oppilailleni, mikä itseäni perästä päin kaduttaa ja nolottaa, yksi on viime aikoina muotoutunut mielessäni epäilyttävän täsmälliseksi, nimittäin seuraava: skopofilia, tai voyerismi, jos haluatte käyttää sitä nimitystä, saattaa suurelta osin olla kertomataiteen alkuperäinen lähtökohta, samoin mitä ilmeisimmin elokuvan. Sen sijaan skopofiliaa ei ilmene maalaustaiteessa eikä veistostaiteessa koska niistä puuttuu liike: tirkistelijä ei niinkään tarkastele kohdetta sinänsä kuin sen liikettä eli miten kohde toimii. Lisäksi tämän toiminnan tulee olla ehdottomasti yksityistä, siis sellaista ettei kukaan joka sattuu sen näkemään, paitsi skopofiili, voi olla tuntematta syyllistyneensä hävettävään tekoon. Toisin sanoen, pysytelläkseni kertomataiteessa, sen lisäksi että romaanin kirjoittaja esittää muiden nähtäväksi sen minkä kaikki voivat nähdä, hän tuo usein nähtäväksi sen mitä kukaan ei voi nähdä, paitsi jos nimenomaan on tirkistelijä. Näin ollen, vaikka toisaalta sellaisten julkisten tilanteiden kuin joidenkin tanssiaisten tai eduskunnan istunnon kuvaamista ei voi luonnehtia skopofiliaksi, voyerismin piiriin on ehdottomasti luettava niin yksityisen tilanteen kuin sukupuoliyhdynnän kuvaus. Näin siksi, että ihmiset eivät rakastele julkisesti, joten siis kirjailija kuvatessaan henkilöitää parittelutilanteessa tirkistelee ja panee lukijansa tirkistelemään heitä kuvitellusta avaimenreiästä.”

(Alberto Moravia 1985, L’uomo che guarda; suom. Tuula Saarikoski 1988, Sivustakatsoja s. 34–35.)

---

Posted by Jaakob on June 30th, 2010 :: Filed under Uncategorized

---

Lähitulevaisuuden, puolimatkan, manifesti:

Periaatteessa voisin alkaa kirjoittaa tänne oleellisia ajatuksia, pohdintoja, suunniteltuja merkintöjä, spontaaneja luovuuden pyrskähdyksiä, asioiden moninaista pyöritystä ja uusien näköalojen avaamista. Mutta enpä taida – se olisi huijaamista. Postaan mieluummin vaikka algerialasta eläinpornoa.

---

Posted by Jaakob on June 28th, 2010 :: Filed under Uncategorized

---